Tjena tjena!
Kauteen lähdettiin suurin odotuksin ja luottavaisin mielin, jengi oli hyvässä kunnossa ja fiilikset vähintään yhtä korkealla kuin tuomiokirkon kello. Todellisuus osoittautuikin sitten hieman erilaiseksi ja ensimmäisestä 4 pelistä koossa on vain 1 piste, eli kovin paljon riemuhuutoja, saati kiljahduksia ei meidän puolelta ole vielä kuultu. Luottavaisena ja positiivisena jäbänä uskon kuitenkin kivien lähtevän reestä ja taakan helpottavan harteiltamme tulevien pelien ja onnistumisten myötä.
Itselle harmillista on ollut huomata monen pelaajan ns. jäätyminen pelin edetessä ja kuinka nopeasti muutamat virheet voivat repiä koko itseluottamuksen ihan pirstaleiksi. Omien kannustaminen ja tsemppaaminen on aina ollut iso osa minua, kuten myös halu näytää omalla esimerkillä muille mallia. Näin olen myös nyt pyrkinyt kentällä toimimaan ja saamaan joukkuekavereiden itseluottamuksen takaisin ja uskon tämän olevan myös yksi hyvistä puolistani joukkuepelaajana. Pelin tuohinassa kaikille sattuu virheitä ja mokia, ja ketäänhän ei tunnetusti tuomita niistä, mutta valitettavaa on nähdä niin läheltä joidenkin kaivavan ns. kuoppaa itselleen ja etsivän paikkaa johon piiloutua pelin aikana. Olen siis huomannut olevani lähes kyvytön auttamaan muutamia yksilöitämme, mikä on jäänyt harmittamaan myös itseäni tappioiden ohella. Tunne vaatia itseltäni ensin ja sitten muilta ei valitettavasti toimi täällä siten kuin toivoisin, mutta kaikkeen löyty keinot ja enköhän muutamalla viisaalla lauseella saa heillekin hymyn ja rentouden taiottua huulille.
Onneksi minulta löytyy myös positiivista kerrottavaa, nimittäin maaliverkot ovat heiluneet Pekan volleyn toimesta!!! Valitettavasti se ei ihan riittänyt täyteen pistepottiin sillä kertaa, mutta maalin tekeminen on jotain maagista ja sen tuoma tunne mitä mahtavin. Oma itseluottamukseni on siis mahtavalla tasolla ja tunnen oloni todella hyväksi, huolimatta viime matsissa sattumasta nilkan vääntymisestä. Se verotti vähän voimia tuoreista jaloista ja tiukalla teipillä pelaamat 15min tänään (23.4) ei olleet sitä mitä itseltäni odotan ja mihin pystyn.
Onneksi ensi viikko on pitkä, pelaamme vasta seuraavan viikon maanantaina ja sen myötä saan paljon hyviä treenipäiviä alle ja saan vahvistettua nilkkaa parempaan pelikuntoon.
Jalkapallo on tosiaan yksi parhaimpia asioita (omasta mielestäni paras) ja hetket pallon parissa tuovat edelleen suurta tyydytystä ja iloa itselleni. Tämän myötä lähetänkin lukijoille ja JAKO:laisille terveisiä.. Nauttikaa hetkistä kentällä ja joukkuetovereidenne parissa, niitä hetkiä ei koskaan saa takaisin ja muistot ovat todellakin kultaa, kun ne tekee sellaisiksi.
Tsemppiä peleihin, treeneihin, ja mitä ikinä teettekin, tehkää se suurella sydämmellä!!!!:)
-Pekka
