Uncategorized

Täydellinen epäonnistuja

Tällä kertaa ei paleltanut varpaita, ei edes sormia. Sen sijaan naamasta saattoi havaita vahvan punertavan sävyn, jota kovin koitin itselleni rusketukseksi uskotella. Espanjan aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Takana oli viikon harjoitusleiri seurajoukkueen kanssa ja kolme välipäivää Barcelonan keskustassa. Edessä oli vielä viikon leiri, sekin Espanjassa. Etenkin lämpimät olosuhteet olivat luoneet erinomaisen mahdollisuuden harjoittelulle ja kunnossa pysymiselle. Kropan pysyessä kasassa ilman teippauksia tai muita huoltotoimenpiteitä on usein ajatuskin virkeä. Stressi on kaukainen ajatus, ja se luo loistavat lähtökohdat täydellisyyden tavoittelulle.

Perfektionismi. Se nähdään usein negatiivisena asiana, ja sitä se toki onkin liian pitkälle vietynä. Nostan käteni ja myönnän, että näin on käynyt omalla kohdalla useaankin otteeseen. Joskus vain oman virheen anteeksiantaminen tuntuu erittäin haastavalta. Toisaalta täydellisyyden tavoittelu voi oikeassa suhteessa näkyä suorituksia parantavana seikkana, mistä johtuen näen perfektionismin yhtenä kehityksen perusedellytyksenä. Onkin suuri ero halun tehdä seuraava suoritus paremmin ja edellisen pieleen menneen suorituksen harmittelun välillä.

Havahdun äkilliseen tömähdykseen. Tuo ääni kuului juuri kiitoradalle laskeutuneesta lentokoneesta. Kyseisessä koneessa istuvana ajattelen, että täydellisyyden tavoittelua voisi vertailla lentämiseen. Koneen nousu ilmaan ja lentäminen korkeuksissa vastaisi onnistumista, ja mitä kauemmin korkeuksissa liitelisi sitä lähempänä olisi myös täydellisyyttä. Laskeutumiset taas vastaisivat epäonnistumisia, joita väistämättä tapahtuu meille jokaiselle, ennemmin tai myöhemmin.

Meistä jokainen pystyy tekemään varmasti nuo samat asiat: Nousta ilmaan, liitää ja laskeutua. Onnistua, hipoa täydellisyyttä ja epäonnistua. Epäonnistumisen jälkeen onkin kyse siitä, että kuka kykenee käsittelemään pieleen menneen suorituksensa nopeimmin ollen taas valmis venymään parhainpaansa seuraavan eteen tulevan tilanteen aikana. On siis vain itsestään kiinni kuinka kauan kestää, kunnes on taas ilmassa, lähempänä täydellisyyttä.

Itselläni tuo uuden lennon buukkaus on kestänyt monesti liian pitkään. Epäonnistumista on saattanut jäädä murehtimaan, ja se taas on näkynyt seuraavissa suorituksissa. Pään sisällä puhaltava, itseään ruoskiva, myrskytuuli on estänyt koneiden nousun ilmaan.

Mutta nyt, kun kauden alkuun ei ole enää viikkoakaan ja pitkä harjoituskausi alkaa olla takana päin, on oma henkilökohtainen fiilis hyvin energinen ja odottava. Mikä parasta, kroppa on kunnossa. Se lupaa loistavaa lentokeliä. Haluankin tällä kaudella oppia olemaan täydellinen epäonnistuja. Sellainen, joka unohtaa virheensä, mutta niistä oppineena on valmis suoriutumaan seuraavista eteen tulevista tilanteista paremmin.

– Mikko

Cart Overview