Mitä onkaan jalkapalloammattilaisen arki Skandinaviassa?
Uusi kausi ja uudet kujeet – tuttu tunne monelle futarille näin vuoden vaihtuessa täällä pohjolassa. Ammattilaisjalkapalloilijan arki ilman sopimusta voi olla monelle näin vuoden vaihteessa todella mieltä raastavaa. Joululomat on ohi ja uusi vuosi edessä, samalla mahtava määrä treenihaluja ja motivaatiota ladattuna futarin kroppaan. Uusi työpaikka on kuitenkin vielä etsinnän alla. Mielessä velloo vaikka minkälaisia ajatuksia ja toiveita, päällimmäisinä varmasti oman pelaaja-agentin kyky vetää todellinen ”ässä” hihasta ja löytää pelaajalle useamman vuoden hyväpalkkainen sopimus hyvässä seurassa ja hyvään liigaan.
Tuleeko sopimus suoraan vai joutuuko/pääseekö pelaaja ensin try-out:lle ja sitä kautta näyttämään taitojaan seuran valmennusjohdolle? Tämä jälkimmäinen tapa on meille monelle varsin tuttu, sillä eihän seurat halua ostaa sikaa säkissä ja joillekin tämä voi aiheuttaa hieman jännityksen tunnetta kropassa.
Näissä asioissa olleellisena tulee oman perheen, ystävien ja varsinkin oman pelaaja-agentin apu ja tuki. Pelaaja-asioiden hoitaminen on varsin merkittävässä asemassa, mutta unohtaa ei sovi henkisen tuen ja ”tsemppauksen” osuutta asiaan. Monelle nuorelle jopa pelaaja-agentin läsnäololla voi olla suuri merkitys pelaajan esitysten kannalta.
Toki myös ikä tuntuu näyttelevän nykypäivänä merkittävää roolia jalkapallobisneksessä. Moni seura haluaa satsata yhä nuorempiin ja kehityspotentiaalia omaaviin pelaajiin, joilla on ura edessä ja seuroilla mahdollisuus onnistuneeen työn kautta saada siirtokorvauksia pelaajan myynnistä eteenpäin. Näinhän asiat ei valitettavasti ole enää monilla maagisen 30-ikärajan ylittäneen kohdalla, kuten itselläni, mutta omasta mielestäni tuo iän määritelmää ei enää nykypäivänä muodostu kovinkaan maagiseksi. Huomioitakoon, että yhä edelleen moni huippuammattilainen pelaa Euroopan pääsarjoissa 30v. ja risat ja vuosien tuomalla kokemuksella pystyy dominoimaan peliä ja olemaan joukkueen kantavia voimia.
Mitä onkaan siis sopimuksettoman pelaajan arki, jollei hänen CV pursua toinen toistaan nimekkäämpiä seuroja sekä kokemusta maailman huippusarjoista? Tai entä jos alla ei ole onnistunut ja ehjä kausi ja sen myötä nostetta ns. parempiin valoihin seurojen hankintalistoilla? Kuten mainitsin, paljon toiveita ja ajatuksia liikkuu pelaajan mielessä ja silti pitäisi jaksaa keskittyä kovaan treeniin ja tässä tuleekin useimmille vastaan se ensimmäinen haaste. Kuinka monelta löytyy halua ja intohimoa laittaa itseään kuntoon aamuin illoin, tehdä extratreeniä ja viettää aikaa sekä pallon kanssa että lenkkipolulla valmistaen kuntoaan tulevaa varten?
Viikot ja kuukaudet ilman sopimusta voivat tuntua äärettömän pitkiltä ja niissä usein mitataankin pelaajan henkinen vahvuus. Mitään ei saa ilmaiseksi, ei myöskään jalkapalloammattilaisena ja oman työnteon määrää ja vaikutusta ei voi tässäkään asiassa sivuuttaa. Palkinto on kuitenkin odottamassa, uskokaa pois.
Itse olen kokenut vastaavanlaisen vuoden alun muutaman kerran, tämä vuosi mukaanlukien ja juuri tällä hetkellä olenkin Ruotsissa näyttämässä kikkapankkinini sisältöä. Seuraa en vielä viitsi mainita, mutta toivottavasti tiedotusvälineet hoitavat sen puolen piakkoin 😉
Minulle on onneksi viime vuosina löytynyt aina seura, jolle palvelukseni ja taitoni aikaisemmilta vuosilta ovat kelvanneet, mutta tiedän kuitenkin monia, jolla ei näin hyvä onni ole käynyt. Voin kertoa, että rajaviiva onnen ja uskon loppumisen välillä on häilyvä. Onneksi kuitenkin löytyy eri tahoja, jotka mahdollistavat pelaajille päivittäisen treenin ja kunnon ylläpidon sekä keskusteluyhteyden muiden heimoveljeläisten kesken.
Täten haluankin lähettää voimia ja jaksamista kaikille futareille, jotka tunnistavat itsensä tekstistä ja pystyvät samaistumaan kertomaani. Älkää luovuttako ja uskokaa jatkossakin omiin kykyihinne.
Tulevissa blogeissa tulen pistäytymään hieman lähemmin itse futarin arkeen ja mitä kaikkea päivämme sisältää. Siihen asti toivotan kaikille aurinkoista keväänjatkoa ja voimia arjen haasteisiin!
Pekka
